Säästöryhmässä voimaantuu

Säästö- ja lainaryhmä Pohjois-Ugandassa

Tutustuin säästöryhmiin opintomatkallani Pohjois-Ugandan kylissä, alueella missä ihmiset olivat eläneet vuosia sodan varjossa ja LRA:n sissien terrorisoimina. Monet olivat menettäneet kotinsa ja läheisiään. Minua kauhistutti jo ajatus väkivallasta ja raastavasta menneisyydestä, joka oli ollut kyläläisten arkipäivää. Täällä havahtuu siihen kärsimykseen, joka on naisten ja lasten osana sodan jaloissa. Tuntui, että naiset ovat olleet kauppatavaraa, vailla oikeutta päättää asioistaan.

Nyt säästöryhmän kautta moni nainen saa omanarvontuntoaan takaisin. Asioita pohditaan yhdessä, ketään ei pakoteta vaan tuetaan toisia. Ryhmän tuki auttaa säästämään. Voi taistella saadakseen lapsensa koulumaksut hoidettua. Kerran viikossa kokoonnutaan tekemään talletus ja kaikki kirjataan tarkkaan. Jokaisella on oma säästökirja.

Ryhmä voi myös myöntää pienlainan jäsenelleen yhteisellä päätöksellä. Voi ostaa vaikka tomaatteja ja myydä niitä torilla. Demokraattisesti sovitaan ryhmässä tehtäviä: rahastonhoitaja, puheenjohtaja…  Koin hyvin vaikuttavana, miten ystävämme täällä Ugandan köyhässä pohjoisessa kuin nyhjäisevät tyhjästä, vastoin suomalaista sanontaa. Moni aloittaa todella alusta tyhjin käsin elämäänsa  ja haluaa saada aliravituille lapsilleen paremman tulevaisuuden. Kerron myöhemmin vielä lisää ryhmätoiminnasta. Yhteisvastuukeräyksen avulla tuemme Kirkon Ulkomaanavun kautta säästö- ja lainaryhmiä Ugandassa.

Estherin tarina

Isä tapettiin, sissit veivät lapsuudenystävän…

Ulla-Maija von Herzenin haastattelussa: Esther Akao on itsekin joutunut kokemaan silmittömän väkivallan. Hän oli neljävuotias, kun hänen isänsä tapettiin. Isä oli anglikaanisen kirkon pastori. Karamojong-sotilaat tappoivat hänet elokuussa 15.8.1986.

Isä tapasi sotilaat, kun hän oli menossa hakemaan lääkettä isosiskolleni, joka oli hyvin sairaana. Muu perheemme oli pensastossa sotilaita piilossa. Isä oli hakattu viidakkoveitsellä palasiksi, ja hänet oli heitetty pensaiden sekaan, Esther muistelee.

Kahden päivän päästä kristityt ihmiset samasta kirkosta, jossa hän oli töissä, alkoivat etsiä häntä, ja löysivät hänet tapettuna pensaista. He ilmoittivat asiasta äidilleni. Äiti jäi yksin kahdeksan lapsen kanssa ja koko muu perheeni on yhä elossa. Kirjoitti ja kuvasi Ulla-Maija von Hertzen.

Katri: Nyt Esther on tuomassa iloa ja toivoa monen pohjoisugandalaisen elämään kouluttamalla ja tukemalla säästöryhmäläisiä. Omat kokemukset sodasta auttavat ymmärtämään kyläläisiä ja opettivat yhteisvastuun tärkeyttä. Hänestä on ihmeellistä, että täältä kaukaa kylmässä pohjoisessa  kannetaan vastuuta kaukaisista ugandalaisista ystävistä.

Mooses kiittää

Moses kiittää Jumalaa, joka on suojellut häntä näin vanhaksi. Muita hänen ikäisiään ei pohjoisugandalaisessa kylässä ole. Kädessä on säästöryhmän “pankkikirja”. Joka viikko talletetun rahan voi myös merkata kalan kuvalla (arvo 1000 sh = noin 30 senttiä). Käytännöllistä, jos ei osaa lukea. Moses on iloinen säästöryhmän tuesta.

Ymmärsin, että evakkoleirissä, jossa Moses oli aiemmin, vähäinen ruoka jaettiin naisille ja lapsille ja mm. vanhukset jäivät usein ilman. Avustusjärjestöjen (mm. Kirkon Ulkomaanapu, LML) myötä myös vanhat ovat saaneet rakkautta ja huolenpitoa. Nyt hän on kiitollinen, että saa elää nuorten parissa, ja odottaa, koska Jumala kutsuu hänet kotiin. Hän on pappi (tai saarnaaja) ja haluaa edelleen julistaa evankeliumia, että kaikki pelastuisivat, vaikka on joskus ollut vangittunakin siksi, että on saarnannut. Kirjoitti Katri Elonheimo ja Päivi Lammela.

Ugandalaiset ystävät Suomessa

Hiihtoa ja luistelua, lunta ja pakkasta. Tätä on Suomi! Ugandalaiset ystävämme Esther Akao ja Adrew Masaba vierailevat Suomessa kovan talvipakkasen keskellä Kirkon Ulkomaanavun vieraina. He kertovat, miten Yhteisvastuukeräyksen tukemien säästöryhmien avulla voimme olla mukana luomassa uskoa tulevaisuuteen kärsiville ja köyhille ugandalaisille sodan jälkeen.

On ihana tavata uudelleen! Huomasin, että palanen sydäntäni on jäänyt pohjoisugandan kyliin,  ja kameralaukku Paderin toimistoon!! Kuka lähtisi hakemaan? Ilmoita sitten minulle. Turussa Estherin ja Andrewn tapaa maanantaina  Hansakorttelissa.

Äitien illan arkienkelit

Äidit – ihanat arkienkelit – viettävät rentouttavan illan kahvikupin ääressä Piikkiön Pappilassa keskustellen  naisen asemasta. Kuvassa edessä Taru ja Heli, vapaaehtoisvetäjät.

Katselemme kuvia Ugandasta: naisista ja lapsista. Naisilla, äideillä, on suuri vastuu lapsista ja ruokahuollosta, peltotöistä: on paljon yksinhuoltajia ja leskiä sodan ja AIDSin jäljiltä.

Perheen lapsiluku on keskimäärin seitsemän. Ugandassa mediaaninen keski-ikä on maailman alhaisin, 15 vuotta, eli puolet kansasta on alle 15-vuotiaita. Alakuvassa pohjoisugandalainen äitien ilta, säästöryhmä, jonka osallistujia pääsemme tukemaan Yhteisvastuukeräyksen avulla.

Kotimaa24 Ugandan matkakuulumisia – vuosi 2 silpomista vastaan – linkki kuvasta

Kuvassa pappi  saarnaa Church of Ugandan,  anglikaanikirkon, jumalanpalveluksessa. Seinällä näkyy Ugandan lippu. Kirkko on aivan täynnä perheitä. Samana päivänä on neljästi messu, jotta kaikki mahtuvat. Mahtavaa! Kirkko on iso, ja uusi vielä suurempi kirkko on rakenteilla. Anglikaanien kanssa meillä on ehtoollisyhteys näkyvänä merkkinä kristittyjen yhteydestä. Jäseniä kerrotaan olevan yli 12 miljoonaa. Ugandan kirkko on Kirkon Ulkomaanavun yhteistyökumppani. Lapset lauloivat kirkossa “lets work together, work together…”. Näin on parasta, yhteistyö on voimaa!

Luin mielenkiintoista blogia:

Linkki Anne Mikkolan Ugandablogiin

Tervetulotanssi

Näin toivotetaan tervetulotanssilla ja ligoloiden Kirkon Ulkomaanavun vieraat tervetulleeksi pohjoisugandalaisessa kylässä Paderin alueella.     KLIKKAA TÄSTÄ

Äiti Teresa -peittoja

Yhteisvastuukeräys  alkaa Sunnuntaina 5.2.2012.

Iloinen ja ahkera Äiti Teresa -peittoryhmä matkusti keräyksen tiedotukselliseen kohdemaahan Ugandaan kutoen. Näin matkan vaivat eivät ollenkaan häirinneet. Sauvo-Karunan seurakunnassa valmistaudutaan Yhteisvastuukeräykseen: Kalenterisivulta löydät tilaisuuksia.

Käsillä tekeviä vapaaehtoistyöntekijöitä tarvitaan kaukaisen lähimmäisen auttamiseen niin Suomessa, Ugandassa kuin Intiassakin, jonne Äiti Teresan peitot lähetetään. Jalat saat käyttöön ilmoittautumalla kotiseurakuntasi Arkienkeliksi:  Yhteisvastuukerääjäksi!

http://yhteisvastuu.fi

http://www.espoonseurakunnat.fi/web/espoonlahti/aiti-teresa-peiton-ohjeet

Salaperäinen nyökyttelytauti

Paderin alueella Pohjois-Ugandassa meille kerrottiin kylävierailulla sairaista lapsista, joilla oli outoja epilepsian tapaisia oireita.  Hallitus ilmeisesti tutkii, mikä sairaus on kyseessä. Pohdimme silloin erilaisia vaihtoehtoja: epilepsia, unitauti..  Kuulimme, että sairastunut lapsi ei pääse kouluunkaan.

HS 26.12.11 uutisoi ilmeisesti juuri tästä parantumattomasta ja leviävästä sairaudesta, jonka syitä tutkitaan. Oli surullista tavata kuvassa istuva tyttö,  joka todennäköisesti oli saanut tämän nyökyttelytaudin.

Neljäs päivä ilman sähköä

Neljä päivää ilman sähköä täällä Sauvon Pappilantiellä: puita kaatunut ympäriltä.

Pohjois-Ugandassa oli sähköä välillä. Kuuden jälkeen tuli tosi pimeää joka päivä, päiväntasaajalla kun ollaan: täällä koti-Suomessa kaamospimeää valaisevat kynttilät.

TV:kään ei toimi ilman sähköä, ei Ugandan hotellihuoneessa, eikä meidän TV-huoneessa. Ugandassa oli ulkona tulisija ruoanlaittoa varten, mutta meillä ei ole edes hellaa täällä kotona. Tai ulkorakennuksessa on, mutta hakkiset pesivät piipussa. Se on ero, että meillä palelee, mutta Ugandassa tarkenee ilman lämmitystä. Sähkökatkot ovat tavallisia kehitysmaissa ja agregaatit tarpeen. Suomessa voisi olla enemmän tuulivoimalla tai aurinkoenergialla varasähköä myrskyjen tullessa. Ugandassa koksihiiliä oli myynnissä teiden varsilla.

Erään kirkon ulkomaanavun säästöryhmän myyntiartikkeli Kampalan slummialueella olivat kuvan koksipallot. Nyt kun kotona ei uuni toimi, voisi täälläkin grillata pihalla ruokaa. Ulkona leijuisi grillihiilen katku kuin Ugandassa ikään.