Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Uganda juhlii 9.10.2012 itsenäisyyden 50-vuotispäivää!

Onnittelut!

Alfred Oringa

Alfred Oringa, kuvasi Katri ElonheimoMatkalla Pohjois-Ugandassa tapasin Alfred Oringan, 26v., joka on Suomessa TV:stä tuttu. LRA-kapinalliset ryöstivät Alfredin vuosia sitten ja teetättivät töitä. Pakko oli myös tappaa tai tulla tapetuksi. Ymmärsin, että hän oli päässyt pois kapinallisjoukoista, minkä jälkeen oli hallituksen joukkojen hallussa. Nyt hän on ystävänsä Justinin kanssaa päässyt takaisin kotikylälle kokoamaan elämäänsä.

Alfred kertoo, että olo on voimaton. Hän on kuitenkin nyt yksinhuoltajaisä. Hän huolehtii kahdesta lapsestaan, koska entisellä vaimolla oli uusi mies ja uudet lapset. Näin kävi, koska Alfredin paluusta ei ollut mitään tietoa.  Kylän säästöryhmässä saa tukea sodan jälkeisistä traumoista toipumiseen ja voimia katsoa tyttöjen kanssa kohti tulevaisuutta. Monilla on haaveena säästöryhmien avulla saavuttaa ennen sotia ollut elintaso.

Minusta oli hyvin vaikealta ja koskettavalta kohdata sodan runtelemat miehet tien poskessa auringon jo laskiessa. Kunnioitettavaa, että nämä sissijoukkojen kaltoinkohtelemat miehet rakentavat elämäänsä uudelleen täällä keskellä ei mitään. Tiekin oli niin kapea ja huonossa kunnossa sadekauden jäljiltä, ettemme voineet ajaa perille kylään asti. Kirkon Ulkomaanapu tekee äärimmäisen tärkeää työtä paikallisten kenttätyöntekijöiden kanssa perustaessaan säästö- ja lainaryhmiä heikoimpien voimaannuttamisekJustinsi.

Justina Abwol

Justina Abwol, 93 vuotta, on vanhin tapaamani ugandalainen. Maassa keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on noin 53 vuotta.

Hän kuuluu Aweri-kanalaryhmään pohjoisugandalaisessa kylässä. Hän kertoo, miten lapsena elämä oli yksinkertaista, mutta nyt elämä on kovaa. Ennen ruokaa oli paljon, seesamia, pähkinöitä…   LRA-kapinallisten isku sairastutti Justinan miehen, joka oli sotilas. Hän sairasti ja kuoli 1989.  Justina jäi yksin. Hän joutui lähtemään evakkoleirille kapinallisia pakoon mukanaan yhdeksän säkkiä pähkinöitä. Nuorena oli vielä voimia tehdä maatöitä. Vuosien leirielämä ei ollut onnellista. Siellä oli kuitenkin ruokaa.

Justina oli synnyttänyt yhden tytön, joka nyt asuu kaukana eri seurakunnassa miehensä luona. Kulttuurisyistä vävy ei voi ottaa anoppia luokseen: näin Justina jäi yksin.  Sukulaisia ei ole huolehtimassa: yksi säästöryhmän jäsenistä huolehtii Justinasta ja laittaa hänellekin ruokaa. Hän kertoo nauttivansa ryhmän jäsenyydestä, vaikka säästäminen on vaikeaa, kun ei kykene töihin: on vain pieni eläke. Nyt paras osa elämää ovat rukoukset, kertoo Justina, joka on paikalliskirkon jäsen.

Keskinäinen huolenpito ja yhteisvastuu säästö- ja lainaryhmissä on ihme! Rukouksen kantava voima on valtava. Yhteisvastuukeräyksen avulla keräämme Ugandaan varoja Kirkon Ulkomaanavun projektien toteuttamiseen. Jaksammeko muistaa myös rukouksin ystäviämme Afrikan päiväntasaajalla?

Grace Layet

Grace Layate kuvasi Katri Elonheimo

Grace Layet, kaunis ja rohkea 29-vuotias nainen, jonka tapasin Pohjois-Ugandassa. Hän on TV:stä tuttu 12-vuotiaana tyttönä LRA-kapinallisjoukkoihin vaimoksi ja vangiksi kaapattu ja nyt kolmen lapsen äiti. Kylän säästöryhmän jäsenenä hän on taas osa tuttua yhteisöä ja opettelee taloustaitoja elättääkseen perhettään nyt, kun äitiä, isää ja sisaruksia ei enää ole. Voimat omatoimisuuteen ja elämän muuttamiseen kasvavat.

On uskomatonta, miten raa’an sodan jaloista selvinneet ihmiset kokevat yhteisvastuuta ryhmässä ja tukevat toisiaan. On hienoa päästä mukaan kokemaan iloa siitä, miten toive unelmien toteutumisesta alkaa täyttyä!  Gracen lapsillakin on tulevaisuus edessä ja mahdollisuus päästä kouluun toisin kuin äidillään. Grace-nimikin tarkoittaa armoa, jota saamme kaikki osaksemme hädän ja epätoivonkin aikoina. Nyt rauhan aikana voidaan alkaa raivata peltoja ja rakentaa koteja uudelleen.

KONY 2012- You Tube-videolla näkymättömistä lapsista Ugandassa  oli miljoonia katsojia. LINKKI KONY 2010 Videossa haastateltu Jacob kertoo, miten kaipaa kapinallisten tappamaa veljeään.

LRA:n kapinalliset kaappasivat lapsia joukkoihinsa. Video on  hyvin koskettava: itselläni kyyneleet virtasivat, kun katsoin ensi kerran videon. Olinhan itse tavannut Ugandassa näitä nuorena kapinallisten joukkoihin kaapattuja ja sieltä päässeitä. Tosin monet eivät koskaan päässeet pois. Ei ihme, että niin monet ovat nyt kiinnostuneet kaapattujen lasten kohtalosta ja haluavat tehdä jotain.

Ei ole myöhäistä auttaa Ugandan miljoonia lapsia. Tilanne on nyt suhteellisen rauhallinen Ugandassa, joten Kirkon Ulkomaanavun on helpompi viedä apua perille Yhteisvastuukeräyksen tukemana. Itse koin oloni maassa turvalliseksi viime syksyn Ugandan matkalla Kampalaan ja Pohjois-Ugandan kyliin.

Vaikka kuvassa aurinko laskee, on  uusi aamu jo koittanut pohjoisugandalaisille: Metsittyneitä peltoja raivataan, koteja rakennetaan ja säästö-ja lainaryhmiä perustetaan tueksi ihmisille. Lapsissa on tulevaisuus, siksi koulunkäynnin tukeminen on tärkeää. Tyttöjen koulunkäynnin keskeyttämisprosenttia halutaan pienentää.

KONY 2012 – videon tarkoitus oli tukea lapsisotilaiden  kouluttajan, LRA:n kapinallisten johtajan Joseph Konyn, kiinni saamista.